Nyt on pakko kirjoittaa viime viikonlopuista kun on viela kirkkaassa muistissa! Tai siis, miten sen nyt sanois, tuoreessa muistissa. Osittain mielessa? No, anyway, viimeiset kolme viikonloppua ovat olleet erilaisia, hulluja ja taysin elamisen arvoisia. Kun arkipaivina joskus satun kysymaan itseltani mielessani "Miksi ma olen taalla?", saan vastauksen naista hetkista jotka tekee musta juuri sen henkilon mika talla hetkella olen.
Iltapaivalla tapasin Manhattanilla kolme muuta suomalaista au pairia ja meilla oli suunnitelmissa viettaa iltaa rennoissa tunnelmissa biljardia pelatessa. Korealaiselta alueelta midtownista loysimme 12. kerroksesta biljardiluolan, jossa esittelimme ammattilaisen tasolla olevat taitomme! ;) Jennyn ja Sunnan voitettua suuntasimme syomaan, mista sitten lahdimme jokainen omiin suuntiimme. Itse otin metron Bleecker Streetille, missa on baareja vieri vieressa monta korttelin valia. Tapasin kaverini merirosvoaiheisessa Wicked Willy's baarissa, jossa nautimme livebandista ja ah, niin raikkaista margaritoista! Myohemmin tutustuimme parivaljakkoon Spencer ja Beja, joiden tavoitteena oli loytaa Spencerille poikaystava. Lahdimme siis ulos taksia metsastamaan jotta paasisimme poikaystavan hakuun laheiseen gay-baariin. Kun takseja ei kuitenkaan silla sekunnilla eteemme ilmestynyt, seuraava vaihtoehto oli napata limusiini alle. Alle 10 minuutin matka taitettiin tyylilla! Baariin sisaan astuttuamme naukkasimme hyyteloshotit alle ja vuodatimme toisillemme elamantarinamme. Oma iltani jai hieman lyhyeksi kun oli lahdettava tapaamaan muita tuttuja, mutta mita hauskimmat muistot illasta jai.
Seuraavalle lauantaille suunnittelimme Brooklyn-paivan, silla siella Sunna asuu ja han lupautui oppaaksemme nayttamaan mita siella sillan toisella puolella tapahtuu. Oli hassu huomata, ettei Manhattanilta tarvitse ottaa kuin se 20 minuutin metromatka ja yhtakkia oletkin kaukana suurkaupungin sykkeesta ja pystyt oikeasti kavelemaan normaalisti kenenkaan koko ajan tonimatta ja astumatta edessakulkevan kantapaille. Nautittuamme sushit kavelimme ympariinsa, pysahdyimme suomalaisen naisen omistamassa vintage-kaupassa ja sielta kavelimme Brooklyn Bridgelle. Jos ikina saat mahdollisuuden kavella sen sillan yli, tee se pimealla! Sita nakymaa ei pysty sanoin kuvailla vaikka yrittaisi kayttaa jokaista mahdollista ylistyssanaa. New Yorkin high-line kaikkine valoineen ja vareineen on ikuisesti polttavana mielessani.
Muutamien tuntien kavelyn jalkeen tapasin meksikolaisia kavereitani ja heidan kanssaan istuimme iltaa Pakistanilaisessa ravintolassa uuden ystavamme, ruotsalaisen vodkan kanssa. Kun siihen yhdistetaan myohemmin illalla toisien tuttujen kanssa napatut muutamat(kymmenet) shotit, turha kai edes on aloittaa kertomaan kuinka selvinpain sita EI taas oltu. Ooooops.
Sitten paasenkin taman viikonlopun tapahtumiin. Paatimme viettaa illan ulkona meksikolaisten kaverieni, Anan, Pamelan ja Paulinan kanssa. Ilta lahti hyvin kayntiin, kun odottaessani tyttoja Grand Centralilla taysin tuntematon mies tulee aloittamaan keskustelua ja kahden minuutin paasta olemme jo paattaneet etta haluamme kaksi lasta, omakotitalon ja oman pihan. Mina en kokkaa muuta kuin pastaa ja muuten elamme take out-ruualla. Suhde tyssasi kuitenkin siihen kun mina halusin tyton ja pojan, mies halusi kaksi tyttoa. Damn, ehti vaikuttaa jo niin lupaavalta.
Yritimme tyttojen kanssa loytaa yhta tiettya klubia, johon myos alle 21-vuotiaat paasevat. Kun oikean osoitteen paikalla kuitenkin seisoi iso toimistorakennus eika meista kenellakaan ollut harmainta aavistusta missa klubin kuuluisi olla, otimme taksin alle ja lahdimme tuttujeni kampalle, missa vietimme koko illan hengaillen, pelaten juomapelia ja tanssien aamuyohon asti!
Aamulla tyttojen kanssa lahdimme metsastamaan IHOPia(International House Of Pancakes) ja hurrasimme kovaan aaneen kun viimein sen loysimme. Siina vaiheessa tunsin itseni varsin karsivaksi, koska edellinen ateriani oli ollut jogurtti ja kahvi lauantai-iltana. Mika muu sita oloa on parempi helpottamaan kuin iso keko pannareita! Iltapaivalla tiedossa oli tammikuun clustermeeting, Broadwayshow!! Kun odotimme lippujamme teatterin sisalla, sisaan astui Brothers & Sisters ja The Americans -sarjoista tuttu nayttelija Matthew Rhys. Tuntui kuin viikonloppu ei mitenkaan enaa voisi muuttua paremmaksi, mutta kylla se voi. Community counsellorimme Sharon oli valinnut musikaalin nimelta Once, joka on 8 Tony awardin voittanut tarina dublinilaisesta miehesta, joka on menettanyt taysin uskonsa omaan musiikkiinsa. Eraana paivana han kuitenkin tapaa naisen, joka omalla persoonallaan kaantaa miehen mielen ja saa miehen taas uskomaan itseensa, musiikkiinsa ja rakkauden mahdollisuuteen. Tarina oli hauska, surullinen, kaunis ja sydantasarkeva. Tonyn napannut alkuperainen laulu "Falling slowly" sai jokaisen henkilon rivissamme kyyneliin, minunkinlaiseni kylmakaapin.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=4LGavEmg6Xs (<--- kuuntele, tiedat etta haluat!)
Naytos oli taysin riisuttu, ei ihmeellisia erikoistehosteita. Vain nayttelijat, heidan soittimensa ja aanensa ja heidan tulkintansa. Jokainen kohtaus sai kylmat vareet kulkemaan selkarankaani pitkin ja haluan ehdottomasti nahda musikaalin uudestaan. Tarina jatti mieleeni kaksi lausetta, joita en tule ikina unohtamaan: "To live, you have to love" ja "You cannot walk through life leaving unfinished love behind."
Minulla on 16 viikkoa jaljella elaa unelmaani taalla puolen merta. Kun aika kay vahiin, haluaa jokaisesta hetkesta elaa jokaisen sekunnin parhaalla mahdollisella tavalla ja tehda joka hetkesta erilaisen, ikimuistettavan. Ja kun jokainen hetki taalla on tahan mennessa tuntunut kuin todeksi muuttuneelta paivaunelta, ei taas voi kun hengittaa syvaan ja kiittaa jokaista joka on ollut osallisena taman hetkisissa ikimuistoissani. Toivon etta kaikki tama on vasta alkua.
PS. Kylla, kuuntelen Oncen soundtrackia tata kirjoittaessani ja kylla, sunnuntai-illat ovat aina herkempia kuin muut illat. Olen tietoinen mahdollisista kliseisista ilmauksista ja unelmiin viittauksista, mutta annan sen tanaan itselleni anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti