Always say "Yes" to an adventure

Mika siina on, ajan muutenkin kuluessa nopeasti, etta lomaviikko tuntuu menevan triplanopeudella? Lomailin yhden viikon viime viikolla. Yksi viikko ilman vastuuta, velvollisuuksia ja muita ihmisia talossa. Lomani alkoi lauantaina kun perhe lahti lomalle, ja itse suuntasin Petran kotiin. Teimme perinteisen viikonloppureissumme New York Cityyn, ensimmaisena suuntasimme Latitudeen 47th Streetin ja 8th Avenuen kulmaukseen. Bouncer ohjasi meidat heti sisaan astuttuamme ylos kattoterassille happy houria viettamaan margaritoja nauttien! Ilta kului leppoisasti humalakayran ja hauskanpidon suoraanverrannollisesti noustessa. Kuten aina edellisinakin viikonloppuina, paadyimme 230 Fifth nightclubiin ja kuin filmitahdet sujahdimme sulavasti pitkan jonon ohi ja suoraan kattobaarin asiakkaiksi. Illan aikana tuli kaytya tuliset keskustelut True Bloodista, kaaduttua komeasti portaat alas ja paadyttya laheisen hotellin sohvalle, jolta sitten aamulla kello kymmenen krapulapaissani herasin. Hiljaisesti livahdettuamme Petran kanssa hotellista ulos nautimme aurinkoisesta sunnuntaipaivasta Manhattanilla eika hienoinen paansarky enaa tuntunut niin pahalta.

Lomaviikkoni aikana vietin aikaa kuntosalilla, kokatessa ja hupskeikkaa, shopatessa. Maanantaina nain myos uusimman Dark Knightin. Pakko myontaa, etta olin hieman skeptinen silla elokuvaa on nostatettu niin paljon, mutta nahtyani leffan ymmarran miksi. Olihan se nyt aivan mahtava!!
Keskiviikkona tapasin myos laheiseen kaupunkiin tulleen suomalaisen tyton, Jennyn. Suomen puhumunen tuntui aluksi hassulta, kuin olisi yrittanyt puhua uutta kielta, mutta muutaman minuutin jalkeen alkoi puhe luistaa ja juttuahan meilla riitti! Tuntui ettemme ehtineet kuin raapaista pintaa kun minun jo piti lahtea, mutta onneksi aikaa on paljon jaljella ja onni on asua nain lahella toisiamme.
Perjantaina istuessamme jalleen Petran kanssa junassa kohti Grand Centralia, tapasimme yhden herrasen joka esitteli meidat serkulleen ja yhdessa lahdimme East Villageen. Joimme muutaman drinksun yhdessa, joiden jalkeen lahdimme Petran kanssa jatkamaan iltaa kantapaikaksemme tulleeseen 230 Fifth nightclubiin.
Yksi asia on tullut selvaksi naiden kolmen kuukauden aikana jotka olen taalla viettanyt; tulet joka kerta tapaamaan uusia, parhaassa tapauksessa mielenkiintoisia ihmisia, et voi valttya silta. Ja viela kun seuranasi on herra Alkoholi, huhhuh! Good luck with that.

Perhe tuli takaisin kotiin lomaltaan sunnuntaina, ja vietimme illan yhdessa katsoen juuri dvdlle ilmestyneen The Hunger Games -elokuvan. Lindsey hyppasi heti sisaan tultuaan syliini, ja sydameni suli aivan taysin. Ja kun David viela totesi muutama hetki ennen elokuvan katselua "Veera can you stay here for two years", olin taysin sulaa vahaa.

Seuraavana paivana Davidin sanat pyorivat koko ajan mielessani. Ensimmaisten kahden kuukauden aikana olin satavarma etta tulisin yhden vuoden jalkeen takaisin kotiin, mutta tama kolmas kuukausi on muuttanut ajatusmaailmani taysin. Olen saanut elamani jarjestykseen taalla, tiedan oman paikkani ja juuret ovat kasvaneet jo nain lyhyen ajan jalkeen kiinni tahan maahan. Suomi on ihana paikka, se on kotini, mutta juuri talla hetkella siella ei ole mitaan joka pakottaisi minut takaisin yhden vuoden jalkeen.
Talla hetkella paatoksen tekeminen tuntuu kuitenkin niin kaukaiselta, etta sita on loppujen lopuksi turha murehtia viela. Tarkeinta on nauttia tasta hetkesta, enko ole juuri sita itse taalla toitottanut.

Tanaan aloitamme Petran kanssa ensimmaisen tuplajuhlintaviikonlopun Manhattanin vilskeessa. Maanantaina aion maistella elamani ensimmaista kertaa sushia. Aloitan opiskelun muutaman viikon sisalla. Siina muutama syy miksi elama maistuu talla hetkella pretty damn good!

Work hard, play hard

Viimeisimman heikon hetken jalkeen paatin etta nyt on aika kertoa miten elama taalla sujuu ilman turhia emotionaalisia purkauksia tai muita tunteellisia lisayksia. Pelkkaa faktaa ja muutama hauska tarina!

Aivan kuten host familyni aikaisempi au pair minulle ennusti, on aika kulunut aivan uskomattoman nopeasti! Kolmen viikon kuluttua lapsilla alkaa taas koulu, ja silloin paivat kuluv at viela nopeammin. Kesa on kulunut lapsilla erilaisilla leireilla ja joka viikko on ollut erilainen. Suunnitelmat voivat muuttua monta kertaa paivan aikana, ja kun siihen lisataan lasten omat mielipiteet ja ah niin ihanan teini-ian vaikutukset, minun taytyy olla koko paiva varpaillani ja valmiina vastaanottamaan jokainen muutos. Joka ilta on siis ihana paasta omaan huoneeseen, laiskotella ihanalla isolla sangylla ja katsoa ihanaa The Big Bang Theorya kolmattakymmenetta kertaa. Ah the life!


Kun arkipaivat kuluvat lasten menojen mukaan, on viikonloput mahtava viettaa ilman aikatauluja, saantoja ja velvollisuuksia. Rankat tyot, sitakin rankemmat huvit! Eniten olen viettanut aikaa slovakialaisen Petran kanssa, jonka tapasin toukokuisessa perehdytyksessa. Olemme olleet viettamassa iltaa ulkona kaupungissa monet kerrat, ja useasti iltoihin sisaltyy aikamoista juhlintaa. Ystavat tietaa miten siina kay kun tama tytto saa shottilasin nenansa eteen...

Syntymapaivani oli viikko sitten sunnuntaina. Olimme juhlimassa minua edellisena iltana Petran kanssa Manhattanin yoelamassa. Aloitimme illan kantabaarissamme nimelta Social, jossa joimme uskomattoman hyvia vaahtokarkkicosmoja! Illan edetessa joimme myos muutaman drinkin(shotin) lisaa, ja ennen puoltayota otimme taksin kohti 230 Fifth -nimista clubia. Jos jollain on suunnitelmissa matka New Yorkiin, se on nightclub jossa on pakko kayda! Laittoman hyvannakoisia bouncereita ja securityheppuja, hissilla ylimpaan kerrokseen jossa on sisabaari ja tanssilattia, portaat ylos ja eteen avautuu suora nakoyhteys Empire State Buildingiin. Pimeana ja lampimana kesailtana koko kaupunki valoineen sun ulottuvilla, ja taas se "Dear God I love life"-tunne ilmaantuu.
Tapasimme siella myos tuttumme kaupungista, jonka kanssa vietimme jatkoja kera vesipiipun ja chat rouletten. Hauska fakta, tuo chatti kuulostaa maailman hauskimmalta idealta kun joku sita ehdottaa, mutta loppujen lopuksi paadyt pidattelemaan oksennusta kun ruudusta sua tuijottaa iso, rasvainen vanha ukko kasi housuissa. Parhaimmassa tapauksessa siis nailla henkiloilla oli vaatteet paalla. Yksi hauskimmista muistoista kuitenkin liittyy tahan rouletteen, kun ruutuun pomppaa ihan ilmetty Ashton Kutcher kavereineen! Emme tietenkaan ole varmoja oliko herra itse kuumaKutcher, mutta vahintaan taysi kaksoisolento meita tuijotti!


Oh I wish...

Suunnitelmissa oli valvoa koko yo ja aamun sarastaessa haukata aamupalaa Tiffanyn putiikin edessa, mutta rankan illan jalkeen molemmat halusimme vain paasta nukkumaan. Lahdimme takaisin kotia kohti aamujunalla 6:30, ja tapani mukaan tottakai otin pikkutorkut naisellisesti kahdella penkilla rohnottaen. Seuraava paiva oli tukahduttavan kuuma, kuten koko kesa taalla on ollut. Krapulapaivina on tapana tuntua etta jokainen murhe ja tunne iskee juuri samalla hetkella ja voimakkaimmalla tavalla. Huono-oloisen sunnuntain kuitenkin pelasti ihana syntymapaivaillallinen, jonka mina ja perheen keskimmainen poika saimme tuplasynttareidemme kunniaksi. Grillausta, lahjoja, ihanat ihmiset ymparilla ja KAKKUA! Niista on taydellinen syntymapaivan ilta tehty.

Viikko meni taas nopeasti, ja yhtakkia oli taas lauantai. Petran kanssa otimme kello yhdeksan junan ja tapasimme kaupungissa pari herraa, joihin tutustuimme edellisena viikonloppuna Socialissa. Paadyimme Latitude -baariin, jossa aloitimme iltaa talla kertaa margaritoilla. Herrasmiehet tietysti tarjosivat jokaisen siemauksen! Latitudesta lahdimme etsimaan tanssipaikkaa, ja paadyimme Manhattanin East Sideen. Pieni clubi, mutta sitakin enemman ihmisia ja musiikki oli huippuluokkaa. Illan kuluessa ja baarimikon tarjoamien jekkupaukkujen jalkeen paatimme jatkaa iltaa 230 Fifthssa. Kello oli siina vaiheessa jo yli aamukahden, eivatka bouncerit tahtoneet paastaa meita enaa sisalle. Muutaman hymyn ja suostuttelevan sanan jalkeen paasimme kuitenkin livahtamaan sisaan.

Neljan aikoihin, kun paasimme takaisin maan kamaralle, lahdimme parin uuden tutun kanssa yopurtavalle korealaiseen paikkaan. Ja ruoka oli aivan mahtavaa! Tata rakastan tassa paikassa, joka kerta kaupunki yllattaa ja kellonajalla ei ole valia. Lapi yon on jotain meneillaan!

Kun tanaan istuin taksissa kohti Grand Centralia, huomasin ihmisia olevan tavallista enemman liikenteessa ja taksikuski kertoi minulle kaupungissa olevan jonkinlainen dominikaanien paraati. Koska koko 6th Ave oli suljettu, taksi jatti minut muutaman korttelin paahan Grand Centralista. Kun kuitenkin kavelin katuja pitkin, tajusin etten paase mitenkaan 6th Avenuen lapi juna-asemalle. Siina mina sitten olin, suomalaisena krapulapeikkona korkkarit kadessa ja silmat ristissa iloisten paraatilaisten keskella. Seriously?? Loppujen lopuksi ymmarsin kavella metroille ja alittaa katuja sita kautta. Olin kotona omassa sangyssani viidelta iltapaivalla. Mika paiva!

Kuten tuli todettua, kaupungissa tapahtuu koko ajan. Kun joka paiva sinne on kuitenkin mahdotonta lahtea, paatin liittya laheiseen kuntosaliin Armonkissa paivien taytteeksi ja kaiken syomisen vastapainoksi. Salille on ihana paasta aamulla aloittamaan paiva tai illalla purkamaan paivan stressit pois jos lapsien kanssa on hermot kirealla. Hauskoja ryhmaliikuntatuntejakin loytyy, esimerkiksi Bosu body blast puolipalloilla ja Trampolinen interval pienilla trampoliineilla hyppien. Paras tapa saada ajatukset hetkeksi pois todellisuudesta!

Tulipa siina taas paivitettya tapahtumia. 12 viikkoa on takana, 40 edessa. Viime viikolla postilaatikkoon kolahti halloweenasu-katalogi, ja silloin ajankulu viimeistaan iski. Kohta on syksy, lapset aloittavat taas koulun ja olen itsekin yrittanyt loytaa laheisesta community collegesta kiinnostavia kursseja. Laiska kun olen, en ole saanut asiaa alulle. Hiljaa hyva tulee, toivotaan.