sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Love and all the other craziness

Lupasin viime tekstini jälkeen itselleni, että tulevat kirjoitukseni eivät sisällä samanlaista paasaamista elämästä ja siihen tarttumisesta. Luin tekstin pariin kertaan sen julkaisemisen jälkeen, ja kerta kerran jälkeen se kuulosti aina vain typerämmältä ja lapsellisemmalta. Mitä se auttaa, että yrittää puhua vakuuttavasti hetkessä elämisestä jos sitä ei oikeasti tee? Joten päätin koota must do -listan asioista, jotka mun on nähtävä/koettava tämän seikkailun aikana!

Times Square
Aloitetaan helpoimmasta. TS oli ensimmäinen asia minkä halusin tässä maassa kokea, ja heti kolmantena päivänä se unelma toteutui! Vaikka aukio on luultavasti Amerikan kliseisin paikka vierailla, ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla kun seisot kaiken sen tapahtuman keskellä pienenä tavan tallaajana. Nyt ymmärrän kuvauksen "A city that never sleeps".

Gay Pride Parade
Perheen äidin täti oli tänään aamupäivällä kyläilemässä täällä, ja hän kertoi sitten suurimman osan paikoista missä "on pakko käydä!". Pride-kulkue on kuulemma yksi niistä. Värikäs ja ISO joukko ihmisiä kulkee ainakin 42nd Streetin ja 5th Avenuen läpi, ja kulkueeseen kuuluu mm. cheerleadereita ja erittäin värikkäitä ihmisiä :)

4th of July
Ideaalisin tilannehan olisi mennä juhlistamaan maan itsenäisyyspäivää Hudson-joen varrelle ilotulitusta katsellen, mutta muutaman sisäpiirin vinkin(ihmisiä on kuin muurahaisia keossa ja vessaan pääsy on vain kaukainen haave) jälkeen uskon että tuleva juhlapäivä tulee vietettyä jossain pienemmässä kaupungissa, piknikkiä viettäen skumppaa ja mansikoita maistellen.


Birkin bag
Okei, ehkä sen ei tarvitse olla juuri Birkin, mutta yritän säästää tarpeeksi jotta olisi varaa ostaa joku erittäin överikallis luksustuote. Se voi olla kyllä aika hankalaa, kun aurinkolasitkin voivat maksaa 500$. Mutta yritys on aina kunnioitettavaa, vai miten se meni?

                                                                                  
                                                                

NBA
Henkeen ja vereen Kobra-fanina en antaisi ikinä itselleni anteeksi, jos viettäisin vuoden Yhdysvalloissa käymättä katsomassa ison maailman koripalloa! Vaikka tämä tyttö ei niin näistä NBA:n kuvioista tiedä, ja suurin osa pelaajistakin on täysin vierasta kieltä, pelkkä se fiilis riittää ja tämä likka kiittää!



The extreme make-over
Kun lähtee viettämään unelmiensa vuotta meren toiselle puolelle, alkaa tuntemaan omaa itseään tylsäksi ja vanhaksi. Joten mahanpohjassa kutkuttaisi muutos! Tässä tapauksessa vähän muukin kuin se muutaman kymmenen kilon massan kasvatus. Uusi tatuointi on jo muotoutumassa mielessäni, ja suattaapi olla notta tämä kuontalokin saa (taas!) uuden ilmeen!

Uudet ihmiset
Tähän mennessä olen tavannut jo monia uusia ja mielenkiintoisia ystäviä. Kolme viikkoa on kulunut, en uskalla edes kuvitella mitä vuodessa ehtii tapahtua kun kaiken sen antaa tapahtua! En osaa tähän luetella kaikkia niitä kokemuksia mitä uusiin tuttavuuksiin liittyy, mutta lupaan raportoida jokaisen ihanan elämyksen minkä saan täällä kokea!






New Year's Eve
Lomani osuu sopivasti juuri vuoden vaihteeseen, ja vaikka tapahtuma on yhtä kliseinen kuin 4th of July, pallon putoaminen Times Squarella on yksi niistä asioista joita tämä mieli kaipaa ja tarvitsee! Niitä hetkiä jolloin tietää olevansa elossa.







Hollywood Hills
Länsirannikko kutsuu ensi keväänä! Au pair-hommien jälkeen matskustelu alkaa maan toisella puolella ja LA on ehdottomasti ensimmäinen kohde. Aurinkoinen Kalifornia, tasavertainen unelma New Yorkin rinnalla. Ranta, lämpö, rentoutuminen, elämä!

And the last but not least...
Love
Kuten kaikista elokuvista olemme oppineet, se on kaikki kaikessa! No ei, mutta ihan jos tosissaan ollaan. En nyt välttämättä puhu Siitä Oikeasta ja vuosisadan romanssista, vaan rakkaudesta tähän omaan elämään ja tähän pieneen palloon jota kutsumme kodiksi. Rakkaus löytyy pienimmistä asioista ja hetkistä. Se löytyy kaupungista, ihmisestä, tapahtumasta, sanoista ja erityisesti teoista. Se pyörittää tätä maailmaa paremmin kuin mikään polttoaine ja pitää ihmiset elämässä kiinni paremmin kuin mikään muu tunne.


Noniin, taas tämä meni tähän. Lopetellaas sitten ennenkuin jutut alkaa sokeroitumaan liikaa. Hello, thank you and goodnight!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Don't just dream about it, go and make it happen!

Kaksi viikkoa täällä meren toisella puolella asusteltu, ja hiljalleen alkais tän plikan mieli asettumaan kunnolla aloilleen. Viikko menty perheen arkea ja elämää, ja uskallan väittää että kyllä tämä tästä!

Ensimmäiset päivät menivät aika lailla tunnustellen ja kohteliaisuuksia esittäen puolin ja toisin. Oma sanavarastoni koostui mielenkiintoisista sanoista, kuten "yeah", "ooh really" ja "okay". Alussa myös lapsille jutustelu tuntui olevan työn ja tuskan takana. Käännekohta taisi tulla tiistaiaamuna, kun oli ensimmäinen oikea työaamu. Käytännössä tehtäväni oli saada aamupala perheen tytön kurkusta alas, tytön hampaat pestyä, kengät tämän jalkaan ja ovesta ulos. Huomasin tytön käytöksestä, että nyt alkaa sujua!
Aamuun kuuluu pyykkien pesua ja lasten sänkyjen petaus, mutta loppupäivä onkin sitten pyhitetty täysin minulle itselleni. Vasta iltapäivällä kolmen aikoihin työni jatkuu, kun haen pojat bussipysäkiltä ja aloitan päivällisen teon. Joka päivä on erilainen, riippuen lasten harrastuksista.

Tie perheen poikien sydämiin vie urheilun kautta! Futis kuuluu muutenkin jo niin oleellisesti poikien elämään, joten kotona tulee pelailtua jotain muuta, tässä tapauksessa lentopalloa. En voi kun ihmetellä, Kuortaneella opiskellessani pelasimme monia iltoja lentopalloa ilman haaverin haaveria, mutta täällä kaksi iltaa lentopalloa tämän ryhmän kanssa on yhtä kuin mustelmia täynnä olevat kyynärvarret. Mitä tapahtuu?

Yorktown Heightsin aurinkoinen sunnuntai.
Elämä täällä on alkanut sujumaan hyvin, päivät rullaavat nopeasti ja olen alkanut tottumaan perheen rutiineihin. Viime viikolla kuitenkin alkoi koti ja kaikki siellä tapahtuva kuulostamaan paremmalta kuin hyvältä. Muutaman päivän liikuin ympäriinsä autopilotilla, kuin päivä olisi kulkenut silmien edessä ilman että pääsin kunnolla mukaan enkä pystynyt kuin katsoa. Eilen kuitenkin luin tekstin "don't just dream about it, go and make it happen" ja aloin tosissani suuttua. Ihan oikeasti, mä olen tehnyt tämän unelman eteen töitä enemmän kuin minkään muun ikinä, ja nyt olen antamassa sen lipua ohitse? No way!
Tämä viikonloppu on antanut aloituspotkun uudelle elämälleni täällä. Eilen tein pienen reissun Armonkin viereiseen Mount Kiscoon ihan yksin, kävelin ympäriinsä, tunsin itseni tyhmäksi ja täysin turistiksi, mutta ainakin pääsin ulos talosta! Tänään ajoin Yorktown Heightsiin, jossa tapasin Petran Slovakista. Tutustuimme Stamfordin perehdytyksessä, ja suunnitelmissa olisi ensi viikonloppuna pienimuotoinen seikkailu Manhattanille.

Täällä kaikki siis sujuu hyvin. Sähkopostit kotoa tuovat mieleen aina oman ihanan Suomen ja kaiken tutun, mutta nyt tiedän että tämä on se aika kun ei ole varaa turvautua tuttuun. Tässä maailmassa tapahtuu koko ajan maailman ihmeellisimpiä ja ihanimpia asioita, ja meille on annettu give or take sata vuotta aikaa nauttia siitä kaikesta. Nykyään jokainen käyttää liikaa aikaa ja energiaa unelmoimiseen siitä, mitä haluaisi elämässään tapahtuvan sen sijaan, että tarttuisi jokaiseen päivään kiinni kynsin ja hampain kuin se olisi viimeinen. Jokainen hukattu päivä on yksi vähemmän aikaa nauttia kaikesta siitä, minkä vuoksi elämme.
Anna elämän viedä, sun ei tarvitse kuin hypätä kyytiin.