Always say "Yes" to an adventure

Mika siina on, ajan muutenkin kuluessa nopeasti, etta lomaviikko tuntuu menevan triplanopeudella? Lomailin yhden viikon viime viikolla. Yksi viikko ilman vastuuta, velvollisuuksia ja muita ihmisia talossa. Lomani alkoi lauantaina kun perhe lahti lomalle, ja itse suuntasin Petran kotiin. Teimme perinteisen viikonloppureissumme New York Cityyn, ensimmaisena suuntasimme Latitudeen 47th Streetin ja 8th Avenuen kulmaukseen. Bouncer ohjasi meidat heti sisaan astuttuamme ylos kattoterassille happy houria viettamaan margaritoja nauttien! Ilta kului leppoisasti humalakayran ja hauskanpidon suoraanverrannollisesti noustessa. Kuten aina edellisinakin viikonloppuina, paadyimme 230 Fifth nightclubiin ja kuin filmitahdet sujahdimme sulavasti pitkan jonon ohi ja suoraan kattobaarin asiakkaiksi. Illan aikana tuli kaytya tuliset keskustelut True Bloodista, kaaduttua komeasti portaat alas ja paadyttya laheisen hotellin sohvalle, jolta sitten aamulla kello kymmenen krapulapaissani herasin. Hiljaisesti livahdettuamme Petran kanssa hotellista ulos nautimme aurinkoisesta sunnuntaipaivasta Manhattanilla eika hienoinen paansarky enaa tuntunut niin pahalta.

Lomaviikkoni aikana vietin aikaa kuntosalilla, kokatessa ja hupskeikkaa, shopatessa. Maanantaina nain myos uusimman Dark Knightin. Pakko myontaa, etta olin hieman skeptinen silla elokuvaa on nostatettu niin paljon, mutta nahtyani leffan ymmarran miksi. Olihan se nyt aivan mahtava!!
Keskiviikkona tapasin myos laheiseen kaupunkiin tulleen suomalaisen tyton, Jennyn. Suomen puhumunen tuntui aluksi hassulta, kuin olisi yrittanyt puhua uutta kielta, mutta muutaman minuutin jalkeen alkoi puhe luistaa ja juttuahan meilla riitti! Tuntui ettemme ehtineet kuin raapaista pintaa kun minun jo piti lahtea, mutta onneksi aikaa on paljon jaljella ja onni on asua nain lahella toisiamme.
Perjantaina istuessamme jalleen Petran kanssa junassa kohti Grand Centralia, tapasimme yhden herrasen joka esitteli meidat serkulleen ja yhdessa lahdimme East Villageen. Joimme muutaman drinksun yhdessa, joiden jalkeen lahdimme Petran kanssa jatkamaan iltaa kantapaikaksemme tulleeseen 230 Fifth nightclubiin.
Yksi asia on tullut selvaksi naiden kolmen kuukauden aikana jotka olen taalla viettanyt; tulet joka kerta tapaamaan uusia, parhaassa tapauksessa mielenkiintoisia ihmisia, et voi valttya silta. Ja viela kun seuranasi on herra Alkoholi, huhhuh! Good luck with that.

Perhe tuli takaisin kotiin lomaltaan sunnuntaina, ja vietimme illan yhdessa katsoen juuri dvdlle ilmestyneen The Hunger Games -elokuvan. Lindsey hyppasi heti sisaan tultuaan syliini, ja sydameni suli aivan taysin. Ja kun David viela totesi muutama hetki ennen elokuvan katselua "Veera can you stay here for two years", olin taysin sulaa vahaa.

Seuraavana paivana Davidin sanat pyorivat koko ajan mielessani. Ensimmaisten kahden kuukauden aikana olin satavarma etta tulisin yhden vuoden jalkeen takaisin kotiin, mutta tama kolmas kuukausi on muuttanut ajatusmaailmani taysin. Olen saanut elamani jarjestykseen taalla, tiedan oman paikkani ja juuret ovat kasvaneet jo nain lyhyen ajan jalkeen kiinni tahan maahan. Suomi on ihana paikka, se on kotini, mutta juuri talla hetkella siella ei ole mitaan joka pakottaisi minut takaisin yhden vuoden jalkeen.
Talla hetkella paatoksen tekeminen tuntuu kuitenkin niin kaukaiselta, etta sita on loppujen lopuksi turha murehtia viela. Tarkeinta on nauttia tasta hetkesta, enko ole juuri sita itse taalla toitottanut.

Tanaan aloitamme Petran kanssa ensimmaisen tuplajuhlintaviikonlopun Manhattanin vilskeessa. Maanantaina aion maistella elamani ensimmaista kertaa sushia. Aloitan opiskelun muutaman viikon sisalla. Siina muutama syy miksi elama maistuu talla hetkella pretty damn good!